tiistai 13. elokuuta 2013

Puujalan valitus

Eilen kudoin itselleni kipsisukan, tuleehan tässä väkisinkin syksy ennen kuin tuo puujalka poistetaan, 6 viikkoa siis matkaa paljasjalkaiskauteen ja silloin taitaa olla jo viileää siis syyskuun lopulla. Pääsin helpolla kun tarvin vain yhden ISON sukan. Tein tällaisen kirjavan, että olisi vähän piristävä. Odotan että parin viikon sisään vaihdetaan pienempi kipsi johon tämä sukka siis on, tämä vihreä saa olla siihen saakka ilman sukkaa, nyt kun pärjää vielä ilman.

Elämä muutenkin raajarikkona on vaikeaa:
Olen todella onneton keppikävelijä. Luonnostaan mun tasapaino on mitä sattuu, saatikka noilla tikuilla kun pitäis kävellä ja konkata, toista jalkaa kun ei saa laittaan kun hipasemalla maahan kahden viikon ajan.
Kädet on aivan tulessa, hauikset ihan kipeinä tänä aamuna ja rintalihakset(mulla on siis sellaisetkin) on paikannettu myös. Oikean jalan pakara on kipeenä ja käveleminen sattuu, ei siis murtuneen jalan takia vaan tämän konkkaamisen ja keppikävelyn. Siksi viihdynkin sängyllä toosan edessä. Mulla on onneksi tämä tietsikka, kamera, kännykkä, tv......
taas mennään aika laitepainotteisesti.
Onneksi lapseni tulee tänään päivällä viihdyttämään ja auttelemaan.
Suihkuun yritän mennä huomenna tai siis joskus. Sinnekään ei yksin pääse. Märkään en uskalla konkata näillä tikuilla yksin muuten on toinenkin jalka paketissa. Juuri äsken pesin hiukseni vessan lavuaarissa. Istun siis pöntöllä ja pidän päätä lavuaarissa, se kun on onneksi ihan vieressä. No shampoo ja hoitoaine on saunassa. Sinne konkataan korkean kynnyksen yli, yksi pullo kerrallaan siis eli kaksi reissua, sitten huomasin ettei ole isoa pyyhettä, ei muuta kuin takaisin saunalle. Sitten pääsin asiaan. Tässä vaiheessa oli jo aika hiki. Pulloja en pesun jälkeen jaksanut viedä takaisin, joku muu saa tehdä sen. Vesilasia ei voi sängyn viereen hakea yksin, pitää olla pullo jonka saa muovipussiin ja keppiin mukaan, muuten ei onnistu. Pitää viritellä kaikenlaisia kikkoja siis. 
Elämäni puujalkana on todella vaikeaa!
- Lisää valitusta huomenna;)
 
Mutta yksi loppukevennys:
Elämäni on helpompaa nyt, säärikarvoja ajetaan vain yhdestä säärestä:)
 

3 kommenttia:

  1. ihan alkuun toivottelen voimia ja paranemista sinne. Vaatii vielä pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä, tiedän valitettavasti kokemuksesta koska olin itse samassa tilanteessa kesäkuussa. Itselläni ei puikot käsissä pysy, joten pärjäilin ilman sukkia, koska eipä siihen mikään normaalikoko päälle mene. No tosin eipä kesähelteillä kyllä mitään villasukkaa kyllä tarvinnutkaan :) Menin siis sillä sairaalasta saadulla kipsikengällä. Kuulostaa niin kovin tutulta nuo mainitsemasi hankaluudet keppien kanssa :( Suihku tuntuu taas ylellisyydeltä. Halusin vaan toivottaa pikaista paranemista ja luoda uskoa, että kyllä siitä vielä hyvä jalka tulee

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempistä. Kyllähän sitä tietää että paraneminen on edessä, mutta välillä toivo häviää kun poukkuroit noiden keppien kanssa. Ukkoseni on myös valanut uskoa koska tekee töitä näiden puujalkojen kanssa. Viikon päästä saan pienemmän kipsin ja saan alkaan varata puolella painolla, ehkä sitten alkaa helpottaa ja ukkoseni lomakin alkaa että on kaveri kotona 4 viikkoa, se on helpotus. Säälin vain häntä:)

      Poista
  2. Välillä oli itselläkin toivo ja usko kateissa keppien kanssa kompuroidessa. Varsinkin ensimmäiset viikot olivat aika tuskallista. Näköjään jälkeenpäin naurattaa, koska naureskelin tuossa viestiä lukiessa kun mieleen muistui omat seikkailut suihkussa muovipussin kera käymisineen :) ja mielelläänhän se ukko-kulta sinua passaa

    VastaaPoista