Viimeinen ehtoollinen

Vihdoista viimein viimeinen ehtoollinen valmistui.

Viiniköynnöksen sitten keksin vielä laittaa

reunaan, josta tuli liian "paksu"

Vahausta vailla siis. Mutta saapi nyt kuivua

rauhassa, eilen vielä viimeisiä sipaisin siihen.

Nyt voi siis vielä tehdän viime hetken korjauksia

koska viimeistely on tekemättä.

Viime vuonna kiirastorstaina olin kirjoittanut,

että toivottavasti mun viimeinen ehtoollinen on valmis

ensi vuonna, ja onhan se. Mulla siis kesti melkein

se 3 vuotta kuten Leonardo da Vincilläkin omansa kanssa.

Seuraava ikoni saapi olla pienempi.

Aurinko ikävästi paistaa nyt tässä kuvassa takaa,

mutta sallitaan näin amatöörikuvaajalta tämänkin kerran.

Tänäänhän se viimeinen ehtoollinen nautittiin siinä

katalassa porukassa.

Äskettäin katsoin aamu TV:stä kirkonkellon soittajaa

Tampereen Ortodoksi kirkosta. Siellä se raukka kylmässä

istui puutarhatuolilla näppylähanskoissaan. Kellon

soittoa ei voi harjoitella kuin jumalanpalveluksissa (?!)

Ainoa poikkeus on tämä pääsiäisviikko, silloin kuka

tahansa voi käydä soittamassa kelloja.

Peltorit korville ja menoks!

Miks mä en tiennyt tästä???

Tete-narsissi sai höyheniä ja vihreää heinää

seuraukseen näin pääsiäisajaksi.

Paljon suklaata ja hyvää mieltä:)

Huomenna on piiiiiiitkäperjantai.

Mun tarttee nyt lähteä kauppaan ostamaan lisää

suklaamunia, ne kuin ei meillä kauaa vanhene.

Mihin mä ne piilotan?!

Mustikka-rahkapiirakka torstai-illan kahvihetkeen.

Tästä se syöminen alkaa:)