Sairastuvalta

Eilen koitti se päivä kun piti lähteä selkää korjaamaan. Vähän jännitti mutta ei kuitenkaan niin paljon kun luulin.  Eniten jänskätti se nukutus että miten se onnistuu ja herääkö sitä ja missä kuosissa... Ihan turhaan näin jälkiviisaana. Anestesialääkäri sanoi että vähän kirveltää tämä nukutusaine kun laitetaan menemään suoneen ja sen jälkeen ei muista mitään paitsi kahden tunnin päästä heräämössä. 

Kaikki sujui hyvin, ortopedi kävi kertomassa että ahtauma selässä oli ollut tiukka ja hermo oli todellakin kireässä paikassa. Eli ei ihan turha tmp. Pakara ja jalkakipu jäi sinne saliin. Ainoastaan selän leikkaushaava on kipeä ja suu on ihan rakkuloitta ja turvoksissa intubaatioputken takia. Mun suu on niin herkkä se että ottaa heti itteensä kun siellä on jotain ylimääräistä. 

            Mun paikka ja ajoneuvoni Ford.

Ajelin sillä ekana iltana mutta luovun siitä kun ajattelin että ilman apuvälineitä pitää pärjätä kuitenkin kotona.

Sairaalaruokia aina haukutaan mutta 1,5 vrk:n syömättömyys  sai syömään mitä vaan ja ensimmäinen ateria oli illalla kun pääsin heräämöstä kanakeittoa ja suklaakiisseliä ja kaikki meni hyvä etten nuollut lautasta. Ja muutenkin oli ihan hyvät ruuat, mulle kelpas ja huonekaverille kanssa.

Käytävillä ei ollut liikennettä, olin ainut joka kävi "lenkillä". Hienot kuvat oli seinillä, tässä on Metson kirjastosta. Ja muitakin Tampere kuvia on seinillä.

Pieni lepopaikka käytävän päässä. Hyvät näkymät. 

Päivän pillerit, näitä otetaan 3 x päivässä.

Seilin saari 3/3

 Seilin saaren kirkko rakennettu 1733, kirkko on muodoltaan ristikirkko.

Punamultamaalia ja paanukattu, sen ajan mukainen siis. 

 Kirkon länsipäässä oli leprapotilaille tarkoitettu ovi kun taas etelässä oli terveiden ovi. Spitaalisille rakennettiin myös kirkon sisälle oma aidalla erotettu tila alttareineen ja kirkkoa ympäröi hautausmaa.

 Kirkko on museokirkko ja suojelukohde.

 Saarnastuoli jossa apostolien kuvia

 Kirkon katto on aivan kuin laivan pohja, ja sanotaankin että merenkulkijat tai laivanrakentajat olisivat olleet asialla. Tiedä sitten...

 Naispotilaiden hautoja.

 Hoitajien ja saaren asukkaiden myös lastenkin hautoja on täällä, rautaristiin ei potilailla ollut varaa.

Odotetaan laivaan saapuvaksi, kotimatka voi alkaa Nauvon ja Paraisten kautta.

Seilin saari 2/3

 Sairaalarakennus on suuri saaren kokoon nähden, ajatellen että se on ollut siinä 1800 luvusta asti ja on edelleen. Saarella asuivat myös hoitajat ja lääkärikin kävi mutta alussa potilaita "hoitivat" pappi, lukkari ja kanttori. Lääkäriä ei siis alussa "tarvittu"? Pappi teki päätöksen oliko joku parantunut vai ei! Aika karua.

 Seilin mielisairaala laukkautettiin 1962 ja sairaalan rakennukset siirtyivät Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksen käyttöön. Toiminta siis alkoi siellä 1964 ja jatkuu edelleen. 

 Villiviini on vallannut seinää itselleen.

 Lääkärin asunto jossa myös ylihoitajatar asui.

 Laiduntamassa lehmiä perinnemaisemassa. Lehmät  tuodaan laivalla keväällä saareen ja syksyllä jälleen kotiin. Kesän ajan ne saavat syödä ja nauttia saaren rauhasta ja isosta laidunmaastaan. Järveenkin ne pääsevät. 

 Sairaalan ympärillä on pikkutaloja,  aittoja, liiteri, sauna, sikala, pesula jne.

 Tienviitat näyttävät missä mikäkin on.

Meillä sää suosi, pilvinen päivä muttei satanut, eikä ollut kuuma, sai pitää takkia päällä eikä itikat haitanneet. Kaikin puolin siis hyvä matkakeli niin laivassa kuin bussissakin.

Seilin saari 1/3

 Matka alkoi Tampereelta, Aurassa kahvipaussi ja matka jatkuu.

Turussa matkaan mukaan tuli oppaamme Magnus, joka oli ihan täydellinen, vaikka puhui koko ajan, toisaalta hyvä. Meillä on Turussa ylimääräistä aikaa koska aikataulussa oli väljyyttä, kierrätti meitä Turussa ja kertoi kohteista, nähtiin enemmän kuin pitikään. Magnus olisikin kanssamme koko päivän aina iltaan saakka. Osasi todella asiansa ja kertoi enemmänkin ja tiesi paljon koska oli paikallinen (koti on Paraisilla).

 Matkalla oli muutamia losseja ja lauttoja. Onneks oltiin bussimatkalaisia ja busseilla on saaristossa etuajo oikeus lautoille ja losseille, meilläkin laiva lähti aikataulussa Hangasta joten siihen piti ehtiä ja siksi nämä etuajo-oikeudet on olemassa. Laivamatkaan oli siis liput etukäteen hankittu ja niin ollen paikkavaraus.

 Laivalla siis Hangasta Seilin saarelle ja laivana m/s Östern, bussikin tuli laivaan mukaan mutta Seiliin se ei pysty jäämään koska siellä ei ole autoteitä, laivan matkahan  jatkui Seilistä Nauvoon ja meidän bussi meni sinne meitä odottamaan.

Onneksi meillä oli opas Magnus mukana koko päivän.

 Seilin rannassa olla ja matka menneisyyteen voi alkaa.

 Saarella on paljon kasvillisuutta ja perhosia. Maisemoinnista vastasivat  lampaat ja paikalliset lehmät. Koko saarihan on luokiteltu suojelualueeksi, saaren perinnemaisemaa hoidetaan niittämällä ja nimenomaan lampaiden ja lehmien laiduntamisella siellä.

 Vuonna 1619 perustettu Turun Pyhän Yrjön hospitaali, aluksi leprasairaalaksi ja myöhemmin mielisairaalaksi, josta ei monelle ollutkaan paluuta.

Kannattaa kurkata visitseili.fi sivustoa, mistä löytyy koko saaren historia ja tarina.

 Vanhassa sairaalarakennuksessa on nyt ruokala mutta on ollut silloinkin, kertoi opas. Yksi sairaalahuone oli jätetty sellaiseksi kuin se oli potilaille, askeettinen ja karu: rautasänky lipasto, jakkara ja potta. Tuo pakkopaita on vain näyn vuoksi rekvisiittana. Huoneen seinät oli maalattu mustalla ja oranssilla, ruuduksi. Kuulemma rauhoitti potilaita. Oltiin kyllä eri mieltä :)

Kuva alkuperäisestä osaston käytävästä jossa huoneen ovet olivat avoinna.

Ilmoja pitelee...

 Aamulenkillä heti puuron jälkeen, myös jonkun hännätön "Pekka" oli myös. Katseli meitä epäilevästi ja hyppästi autiotalon pihaan omenapuiden varjoon, ei välittänyt nähtävästi seurastamme.

 Iltapäivällä tuli sitten ukkosen ilma, vettä tuli kuin saavista ja välillä rakeitakin, puista lensi oksia ja sitä rataa, ei tuo kauan kestänyt, sadevesiastiat ainakin tuli täyteen. Tämä oli kuitenkin aika nopeasti ohi ja luonto varmaan kiitti koska viikkoon ei ole vettä tullutkaan luontoon kasveille ja eläimille.

Auringonkukatkin ovat taas auenneet, ne vaan on niin kesää!

Pitää mennä tänään aikaisin nukkumaan, huomenna lähdetään aamusta Seilin saarelle:)

Pieni Ostosmatka

Palatsin puutarhan suihkukaivo

 Tampereella, lähdettiin housukauppaan ja kyllähän ne housutkin löytyi Partiokaupasta minne suunnistettiin, sitten käveltiin kylillä muutenkin, katseltiin paikkoja.

 Tallipihalla shoppailtiin ...

 ... käytiin limulla ja bageleilla, hyvää oli - tosi kiva paikka.

 Finlaysonin myymälästä heräteostoksena uudet pussilakanat ihanaa niittykuosia, toivotaan ettei heinänuha iske :)

Tuollainen kiva keittiöpyyhekin sattui matkaan

Kiva ilma oli , tai oikeastaan liian kuuma ja painostava, mutta selvittiin. Huomiseksi luvattiinkin viileämpää ja sadetta.

Kotia tullessa  leikattiin kahteen pekkaan pihan nurmet, vähäks tuli hiki!

Sunnuntaina

 Kuumuuden takia lähdettiin heti aamupuuron jälkeen kävelylenkille. Matkalla oli "vanhoja" liikennemerkkejä, jotka piti kuvata koska kohta tulee tilalle sukupuolettomia molopäitä, joista en todellakaan tykkää. Pitäähän niissä olla persoonaa. Olen aina voinut kulkea suojatietä vaikka siinä on mies, en ole edes laittanut sitä merkille... ketä tämä muka loukkaa???

Sitä paitsi minusta  ne uudet molopäät ovat ihan miehisiä edelleen, ei niistä nainen tule mieleen... Kukahan ne hyväksyi?

 Tähän tulee varmaan sähköpyörä...

Isä ja tytär ovat menneen talven lumia, mikähän moloperhe tulee tilalle?

Hävetkää...

 Äitienpäiväruusu jaksaa kasvaa ja kukkia edelleenkin vain, olen leikannut aina kuivat pois ja kastellut joka päivä, auringosta se ei tykännyt mutta laitoin varjoon nurkkaan, siellä alkoi kukinta uudelleen, aurinko poltti sen lehdetkin keltaisiksi, jote ei tykännyt kovin kuumasta.

 Kesäbegoniat maassa kukkivat varjopaikassa hyvin.

 Tuoksuminttu alkaa punoittamaan ja kukkimaan siis, sen  vihreät päät muuttuvat punaisiksi eli kukiksi, tuoksu on ihana heti kun siihen koskee, ötökät tykkää...