Eilen koitti se päivä kun piti lähteä selkää korjaamaan. Vähän jännitti mutta ei kuitenkaan niin paljon kun luulin. Eniten jänskätti se nukutus että miten se onnistuu ja herääkö sitä ja missä kuosissa... Ihan turhaan näin jälkiviisaana. Anestesialääkäri sanoi että vähän kirveltää tämä nukutusaine kun laitetaan menemään suoneen ja sen jälkeen ei muista mitään paitsi kahden tunnin päästä heräämössä.
Kaikki sujui hyvin, ortopedi kävi kertomassa että ahtauma selässä oli ollut tiukka ja hermo oli todellakin kireässä paikassa. Eli ei ihan turha tmp. Pakara ja jalkakipu jäi sinne saliin. Ainoastaan selän leikkaushaava on kipeä ja suu on ihan rakkuloitta ja turvoksissa intubaatioputken takia. Mun suu on niin herkkä se että ottaa heti itteensä kun siellä on jotain ylimääräistä.
Mun paikka ja ajoneuvoni Ford.
Ajelin sillä ekana iltana mutta luovun siitä kun ajattelin että ilman apuvälineitä pitää pärjätä kuitenkin kotona.
Sairaalaruokia aina haukutaan mutta 1,5 vrk:n syömättömyys sai syömään mitä vaan ja ensimmäinen ateria oli illalla kun pääsin heräämöstä kanakeittoa ja suklaakiisseliä ja kaikki meni hyvä etten nuollut lautasta. Ja muutenkin oli ihan hyvät ruuat, mulle kelpas ja huonekaverille kanssa.
Käytävillä ei ollut liikennettä, olin ainut joka kävi "lenkillä". Hienot kuvat oli seinillä, tässä on Metson kirjastosta. Ja muitakin Tampere kuvia on seinillä.
Pieni lepopaikka käytävän päässä. Hyvät näkymät.
Päivän pillerit, näitä otetaan 3 x päivässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti