Laatikoita pakattu, tavaroita purettu, pakattu autoa, peräkärryä...
Kovasti on kiirettä pitänyt ja kaappeja purkaa, kirjoja pakata, kantaa roskiin ylimääräistä.
Joulu on siis laatikossa tänä vuonna ja muuttopuuhaa riittää vuoden loppuun.
Uusi koti odottaa meitä. Ensi vuonna aloitetaan uudessa paikassa maaseudun rauhallisessa kyläyhteisössä ilman kaupungin hälinää ja melua.
Palvelut kuitenkin kaikki lähellä.
Tällainen tavattiin matkalla, inkkareita?
Tänään on muuten vuoden lyhyin päivä, en tiedä huomasinko ollenkaan, puhuttiin autossa kun katsottiin kello että on vasta kolme (iltapäivällä) ja oltiin menossa syömään ja siinä vaiheessa oltiin viety jo kaksi muuttokuormaakin, oltiin siis ahkeria tänään. Söin muuten elämäni valtavimman kokoisen makkaraperuna annoksen, osa jäi syömättä niin valtava oli, olin vähän silmät ymmyrkäisinä kun se pöytään tuotiin...
Vieläkin ahistaa mahanahkaa vaikka kello on nyt 22:15 ja katson telkusta Narnian tarinaa prinssi Kaspianista.
Tänään on muuten vuoden lyhyin päivä, en tiedä huomasinko ollenkaan, puhuttiin autossa kun katsottiin kello että on vasta kolme (iltapäivällä) ja oltiin menossa syömään ja siinä vaiheessa oltiin viety jo kaksi muuttokuormaakin, oltiin siis ahkeria tänään. Söin muuten elämäni valtavimman kokoisen makkaraperuna annoksen, osa jäi syömättä niin valtava oli, olin vähän silmät ymmyrkäisinä kun se pöytään tuotiin...
Vieläkin ahistaa mahanahkaa vaikka kello on nyt 22:15 ja katson telkusta Narnian tarinaa prinssi Kaspianista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti