Ojan pohjalla jo tuijotteli keltaisia silmäpareja, en ollut aiemmin huomannutkaan, siellähän ne jo kilpaa auringon kanssa näyttivät naamaansa.
Ojalla oli vettä ja aurinko paistoi, tuuli niin pirusti että pelkäsin tippuvani koko jorpakkoon, mutta onneksi olin varuillani. Tuli sotkia katsomaan, auton ikkunasta katsottuna ne on aina tossa ojassa pulikoimassa, mutta nyt kun sain itseni raahattua 2 km kävelyn ja 20 m/s tuulessa tänne, niitä ei ollutkaan missään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti