Olipa kerran

 Lähdin aamupäivä kävelylle, ohrapeltokin oli puitu, kaunis okrankeltainen sänki vain jäänyt pellolle, kaunis väri vihreää luontoa vasten. Peltokin voi olla kaunis.

Matka jatku pellolle, mutta toisaalle...

 

Hautausmaan läpi ja taakse, ei ole onneksi aitaa, vaan oja, mutta mullahan on kumpparit - nou hätä.

Märkää metsää läpi ja siellähän se jo siintää, keltainen kultainen väri - pellolla.

Märkää on mutta sadetakki auttaa.

 Tässäkö se jo on...

Valmiita polkujakin näyttää olleen, joku muukin on navigoinut siis tästä suunnasta eikä pelkästään tieltä käsin. Nämä vaikeammat reitin sopii mulla:) Mitä sitä asfalttia pitkin, kun voi metsässäkin rämpiä, muka oikopolku. (Oikopolut onkin toinen mun ongelmani:))

 

Siellä sitä ollaan keskellä aurinkopeltoa. Olo on vähän kun

kuningas Litmasella Stadikalla (se onkin meidän yhden linnun nimi!)

Valokuvasin siellä ja hihittelin itsekseni, vastapäisellä huoltoasemalla varmaan ihmeteltiin mun touhujani. Olin siis varustautunut kameroin, saksin ja ison korin kanssa.

Ilman saksia näitä ei pysty katkomaan, sen verta järeitä on varret.

Nimimerkillä: Kokemusta on.

 



 Siinä sen naurava naama on.

 

 Palaisin takaisin samaa reitti hautuumaalle, päivän saalis mukanani.

Olin tyytyväinen ja aloin  kuljettamaan saappaitani kotia kohti.

Mulla odottaa siellä pullataikina leipojaa.

 

 Kotitiellä

 

Perillä

The end:)

P.S. Tämän pellon antimet tarjosi Agri Toukola: " Hyvää kesää, poimi kimppu kukkia" -luki kyltissä.
Tämä pelto sijaitsee Sahalahdella.