Vietetään Matin päivää. Entisaikaan päivään liittyi ihmeellisiä kieltoja, taikauskoisia sellaisia.
Mattina ei saanut maata päivällä, vaan piti olla jalkeilla aamusta iltaan muutoin tulee itikoita kesällä. Onneks ei ollut siihen mahdollisuuttakaan kun oli työpäivä. Mun puolesta ei itikoita.
Ompeleminen, kehrääminen olivat kiellettyjä, muutoin käärmeet purivat kesällä.
Matti on kevättalven alku.
Matin päivän jälkeen ei enää uutta jäätä muodostu järvelle, koska Matti on nakannut kuuman kiven avantoon. Jäille ei siis kannata mennä enää, jos on edes kannattanut ollenkaan. Minä en ole tänä talvena uskaltanut kun on kielletty.
Matti kannot jakaa; lumi alkaa sulaa kantojen päistä ja muutenkin. Jääpuikkoja muodostuu räystäisiin, Matin parta kasvaa.
Millainen päivä Mattina niin samalaista koko kevään.
Matinpäivänä karhu kääntyy toiselle kyljelle ja sanoo: “Yö puolessa, nälkä suolessa!”
Mitä Mattina kannon päässä, sitä Maariana katolla. Mitä säätä Mattina, sitä Maariana.
- meillä on vielä kuistilla joulua mutta haittaakse?
- pelargonia kasvaa sittenkin, pimeän kellarin taika siis toimi
Viikoloppua aletaan viettämään, huomenna uunilohta parsalla ja smetanalla, näitä hankittiin jo valmiiksi ja sopivaa valkkaria tiettyä. Siitä lisää huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti