Siinä se "pipi" on.
Eilen kun lääkäri näytti kuvaa ja kertoi että selvä murtuma ja kipsihoitoa 6 viikkoa, sanoin Panacod-huuruissani lääkärille spontaanisti että Voi v***u. Vähän hävetti jälkeenpäin, mutta luulen että lääkäri ei edes huomannut ko asiaa tai oli ehkä tottunut ko lausuntoihin.
Muistaakseni nauroin sen päälle vielä (huuruissa siis oltiin todella!).
Apuvälineet.
Onneksi ostin uutta mobiilia varten tuon pussukan jossa on hihna, kulkee hyvin mukana, se kun ei mahdu hyvin taskuunkaan kun on niin iso. Aluksi otin koko hihnan pois koska se oli ihan tyhmä ja tiellä koko ajan. Nyt se tuli tarpeeseen, olikohan se jokin enne ostos?
Vaikeeta tuo käveleminen noilla värkeillä on, terveen puolen pakara on kovilla ja kädet myös. Alkaa hauikset kasvamaan tässä könytessä.
Päivä piristys, lakat sävy sävyyn kipsin kanssa.
Pomo oli "iloinen" kun soitin että kesäloma jatkuu saikulla 6 viikkoa.
Mullahan on kokemusta tästä puujalkailusta. 5-vuotiaana oli samanlainen tapaus eli nilkkamurtuma, kun juoksin kilpaa kuplavolkkarin kanssa -huonolla menestyksellä siis. Silloin kipsihoitoa oli 3 kk eli koko kesä toukokuusta syyskuuhun, sen kesän muistan kyllä. Silloin ei lapsille edes annettu kyynärsauvoja, äiti vei minua rattailla ja suurimman osan aikaa istuin rappusilla katselemassa kesän kun muut leikkivät.
Mummolassa käydessä "kylähullu" haukkui minua puujalkaksi.
Sellaista kiusaamista oli jo silloin, onneks ei ole kovin traumaattinen tapaus.
Naurattaa vaan tämä puujalkaisuus nytkin.
Äitini kommentti: "Aina ne kakarat koheltaa" (Huom! olen siis 51 v!)
Puujalkaterveisin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti