Keskiviikkona alkaa tunnelissa olla valoa, sanotaan.
Maanantai meni melkein petissä, sen verran jalka alkanut turvota kävelystä ja varpaat suorastaan sinertävät, eli turvotus kipsin sisällä melkoinen, täytynyt olla iisisti. Olen varoituksista huolimatta käynyt kätköillä, mutta mutta olen istunut pelkääjän paikalla autossa vain kännykän kanssa, olen tehnyt kotona etukäteisvalmistelut ja ukkoseni on joutunut metsässä yms. ramppaamaan, olemme kyllä hakeneet helppoja paikkoja jottei meitä puujalkaisia ole enempää. Täytyy sitä jotain olla, puujalan elämä alkaa olla melko rajoittunutta. Mutta päivän asiaan.
Minulla alkoi tuo tuoliprojekti jo ennen puujalkailuani ja nyt pitäisi saattaa päätökseen. Esikoinen kävi eilen maalaamassa pari tuolia joista puuttui vielä pohjamaali, tänään maalaisin toiseen kertaan ne ja enää on 1/6 tuolia toinen kerros pohjamaalamatta. Sitten päästään varsinaiseen maaliin. Se sujuukin jo paremmin koska teen sen pikkupikkutelalla, jotta sudin jäljet eivät näy.
Suti pysyy puujalankin kädessä
Onneksi on ihanan lämmin ilma, +23 mittarissa ja maalailen tässä katoksen alla, joten sade ei ole esteenä. Ampiaisia ja kärpäsiä tämä maali houkuttaa, ne pörrää kaiken aikaa ympärillä, maali ei sinänsä haise lainkaan mutta liekö tuo valkoinen väri joka houkuttaa.
Tuolin alapuolen jätän maalaamatta jotta jää seuraavilla sukupolville nähtävää mikä oli alkuperä. Aika tumma tuo mänty onkin kun nyt vertaa valkoiseen maaliin.
Pohjamaali muuten loppui joten kauppaan lisää hakemaan sillä onhan mulla vielä pöytä edessä ja maalia kuluu.
Oivallus:
Verkkareissa on vetuketju sitä varten että kipsijalka mahtuu siihen.
Onhan nämä jo 10 v. vanhat maaliverkkarit joten nyt tuli vetuketjullekin tehtävä, onneksi toimi vielä;)
Ei nämä projektit lopu. Vielä odottaa suuren suuri pöytä, mutta onneksi ukkoseni aloittaa maanantaina loman joten saa osallistua (luetaan: joutuu osallistumaan) maalaukseen.
Huomenna sairaalaan rtg kontrolliin ja kuulemaan paranemisvauhdista.
Kela-taksi tilattuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti